Harva kappale onnistuu olemaan yhtä aikaa puhdasta karkkia korville ja tekninen taidonnäyte kuin norjalaisen A-ha-yhtyeen läpimurtohitti ”Take on Me”. Se ei ole vain biisi muiden joukossa, vaan se on pop-kulttuurin monumentti, joka kiteyttää 80-luvun optimismin, syntetisaattorien voittokulun ja hiuslakan tuoksuisen kaipuun.
Melodia ja rakenne
Kappaleen ydin on tietenkin sen ikoninen syntikkarytmi. Se on yksi niistä harvoista melodioista, jotka jokainen tunnistaa ensimmäisestä tahdista lähtien. Rakenne on klassista pop-oppikirjaa: jännite kasvaa säkeistöstä kohti kertosäettä, jossa purkaus suorastaan räjähtää!
Morten Harketin ääni
Vaikka syntikat vievät huomion, biisin todellinen tähti on solisti Morten Harketin käsittämätön ääniala. Kappaleen loppupuolella kuultava falsetti-isku on noussut legendaksi – se on hetki, joka saa karaokelaulajat hikoilemaan ja kuulijat edelleen vakuuttuneiksi Harketin lahjakkuudesta.
Visuaalinen vallankumous
On mahdotonta arvioida ”Take on Me” -kappaletta mainitsematta sen musiikkivideota. Steve Barronin ohjaama, rotoskooppaustekniikalla (käsin piirretty animaatio elävän kuvan päällä) toteutettu video muutti koko musiikkiteollisuuden. Se teki biisistä globaalin ilmiön ja varmisti, että A-ha jäi historiankirjoihin muunakin kuin vain yhden hitin ihmeenä.
Arvosana: 5/5
”Take on Me on täydellinen pop-kappale. Se on kaihoisa mutta tanssittava, teknisesti vaativa mutta helposti lähestyttävä. Se ei ole vanhentunut päivääkään, vaan tuntuu edelleen tuoreelta – olipa kyseessä sitten alkuperäinen versio tai hieman modernisoitu näkemys.
