Jos 90-luvun alun eurodance pitäisi tiivistää yhteen ainoaan kappaleeseen, se olisi todennäköisesti Culture Beatin ”Mr. Vain”. Tämä saksalaisen tuottaja Torsten Fenslaun mestariteos ei ainoastaan hallinnut listoja vuonna 1993, vaan se määritteli koko genren soundin vuosiksi eteenpäin.
Soundi ja tuotanto
Kappaleen ydin on sen armoton ja hypnoottinen syke. Toisin kuin monet aikakauden kevyemmät purukumipop-viritykset, Mr. Vain nojaa tummanpuhuvaan, lähes teknomaiseen bassolinjaan. Syntetisaattoririffi on välittömästi tunnistettava: se on kylmä, energinen ja täydellisesti synkronoitu kappaleen kiihkeään tempoon.Tuotannollisesti biisi on aikansa huippua. Se tasapainoilee taitavasti klubiuskottavuuden ja radiosoittoon sopivan tarttuvuuden välillä.
Vokaalit ja dynamiikka
Kappale noudattaa klassista eurodance-kaavaa, mutta tekee sen paremmin kuin muut:. Tania Evansin voimakas ja sielukas kertosäe antaa kappaleelle inhimillistä lämpöä ja tarttumapintaa. Jay Supremon matala, rytminen rap-osuus tuo kokonaisuuteen kaivattua särmää ja testosteronia, joka sopii kappaleen teemaan täydellisesti.
Sanoitukset: Itsevarmuutta vai ylimielisyyttä?
Sanoitukset kertovat narsistisesta hahmosta, joka on ”kaikkialla”, haluaa kaiken ja on täysin tietoinen omasta vetovoimastaan. Teksti on yksinkertainen, mutta se palvelee tanssilattia-anthemia erinomaisesti – se on helppo muistaa ja huutaa mukana kello kaksi yöllä valojen välkkyessä.
Lopputuomio
Mr. Vain on säilynyt yllättävän tuoreena, vaikka se onkin vahvasti sidoksissa julkaisuvuoteensa. Se ei ole vain nostalgiatrippi, vaan oppitunti siitä, miten rakennetaan täydellinen tanssibiisi. Se on säälimätön, koukuttava ja täynnä sitä 90-luvun alun ”pimeää energiaa”, jota on vaikea kopioida.
Arvosana: 5/5
Eurodancen kiistaton kuningas, joka saa edelleen jalat liikkumaan.
